sunnuntai 2. syyskuuta 2018

Nautiskelua maaseutumarkkinoilla


  

Olen kaivannut välillä kovasti tätä blogin kirjoittamista.
Kirjoittaminen on kuitenkin jäänyt,
toisinaan ihan liiankin monen,
muun tekemisen alle.

Juuri nyt minulla on aikaa!
Kalenterini on tyhjempi kuin pitkiin aikoihin.
Kyllä sinne on jatkossakin tarkoitus täytettä saada,
mutta erittäin paljon tarkemmin valikoiden.

Tiedätkö, ihminen todella voi muuttaa itseään!
Itselläni on takana vuosi, joka on muuttanut paljon.
Ulos päin minusta eroa tuskin huomaa,
mutta pääni sisällä on käynyt aikamoinen melske ja remontti.
Ystävät ja puoliso ovat olleet taatusti
välillä kovilla kanssani. Iso kiitos heille!
Nyt tuntuu, että palikat alkavat olemaan paikoillaan
ja olen pääsemässä uuteen alkuun.
On mahtavaa, kun huomaan tekeväni
uusia asioita ja ajattelevani eri tavoin kuin ennen.

Kirjoitan tänne toisella kertaa lisää
viimeisen vuoden aikana tapahtuneesta myllerryksestäni.

Nyt tahdon kertoa sinulle tästä viikonlopusta
ja Sukselan maaseutumarkkinoista, missä tänään piipahdimme.

Elämässäni tulee jatkossa olemaan enemmän
tilaa juuri tällaisille viikonlopuille, hiukan töitä ja paljon oleilua.
Voi kuinka paljon tekemistä mahtuikaan kahteen päivään.
Ja kuinka paljon sellaista aikaa,
jolloin en tehnyt oikeastaan yhtään mitään!


Paimion maaseudulla on Sukselan kylä, jossa on vireä kyläyhdistys.
Joka vuosi syyskuun ensimmäisenä sunnuntaina kylän sydämessä,
yhdistyksen omistamalla kyläkoululla pidetään maaseutumarkkinat.
Tänä vuonna vihdoin ajankohta sopi meille,
ja lähdimme mieheni kanssa heti hitaasta aamusta selvittyämme markkinoille.


Markkinoilla oli vipinää ja vilskettä.
Orkesteri soitti perinteistä suomalaista musiikkia,
lapset pääsivät ratsastamaan poneilla, lampaat söivät kädestä ruohoa minkä ehtivät
ja kanat kaakattivat omassa häkissään.

  

Partiolaisten lettukojulla oli jatkuva jono.
Mutta sepä ei yhtään haitannut meitä, kiireettömiä markkinakävijöitä.
Herkullista evästä syödessämme mietimme, 

mitä kaikkia hankintoja markkinoilta teemme.
Ja sitten ei muuta kuin kojuille shoppailemaan :)
 

Herkkupuolelta mukaan lähti kylällä sijaitsevassa Immaisin maatalossa
leivottua leipää ja paimiolaisia valkosipuleita.

Lähes sokea paimiolainen Silja Tuomipuu valmistaa
suomalaisesta kierrätysmuovista punomalla erilaisia korituotteita.
Meidän olohuoneeseen muutti uusi polttopuiden kantokoppa,
jonka värit löytyvät yhden seinän tapetista aivan sävy sävyyn.
Tämä kori on punottu niin tiheään, etteivät roskat pääse lattialle.
Nämä korit ovat myös perinteisiä pärekoreja huomattavasti vahvempia.
Kyllä nyt kelpaa kanniskella puita sisälle, kun säät viilenevät.
Jotakin kivaa löytyi myös jo pukinkonttiin, mutta sitäpä en
täällä paljastakaan!


Ihan vielä ei lämpötila ulkona ole syksyn lukemissa,
mutta minä en malttanut enää!
Tuli oli viritettävä puuhellaan, vaikka edes hetkeksi.
"Pikkusen" tietty meinasi alkuun hiki tulla savujen kanssa,
mutta sehän nyt kuuluu asiaan :)
Perunat siinä sitten keittelin rätinää kuunnellessa ja
omenoita pikkoessa.
Tein tänään myös elämäni ensimmäiset omenahillot ja
pakastin omena- ja luumupaloja pussikaupalla
odottamaan talvisia smoothieita, nam!

Oma pikkuinen puutarhamme pursuaakin juuri nyt omenoita ja luumuja.
Ihanaa!


Juuri tällaisen viikonlopun jälkeen on
huippua aloittaa uusi viikko.
Ja siitä minulla ei ole vielä mitään tietoa,
mitähän se tuo tullessaan :)

Onnekasta uutta viikkoa myös sinulle toivotellen
- Salla -





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti