Tervetuloa Pajan pikkujouluihin

Tip Tap...
Pikkujouluja siellä ja pikkujouluja ... täällä :)
Kyllä vaan!

Minäkin haluan tarjota sinulle ihana asiakkaani pienen hetken joulua.Kupin höyryävää glögiä ja pienen makean suupalan.

Sallan Pajalla on portti avoinna ja pannu kuumana
keskiviikkona 14.12. klo 11-21.

Pienen jouluisen hetken lisäksi
laitan tuona päivänä paljon tuotteita todella edulliseen hintaan.
Jos jokin lahja on vielä hankkimatta tai omaan kotiin
tahtoisit vielä jouluksi jotain kivaa uutta,
niin tulehan käymään!

Tuotteiden lisäksi kaivan kätköistäni monenlaisia
materiaaleja myös iloiseen lahjahintaan.
Ne, jotka ovat pajallani joskus vierailleet
taitavat tietääkin, että yhdensorttinen muurahainen täällä pajailee :)
Nyt siis sinulla on oiva mahdollisuus tehdä
löytöjä niin materiaalipuolella kuin
laadukkaista Sallan Pajan tuotteista.

Pikkuvilautuksena tässä kollaasissa
tulevia löytöjä:

Poistohinnoin tulee ainakin
kankaita paloina ja rullista, pehmosydämiä,
tuunattuja ja tuunaamattomia ikkunan pokia,
Kattilakätköjä, Taskupatalappuja, Rastilippukasseja
matonkuteita ja erä supersuosittuja Tulilehtiä.

Hui sentään!
Pitääköhän tässä shoppailla itselle ensin parhaat päältä ;)

Olet lämpimästi tervetullut käymään.
Nähdään siis keskiviikkona!

- Salla -

Hyvien päätösten viikonloppu

Alkukesällä kirjoitin postauksen ajanhallinnasta ja
minun omasta filosofiastani sen suhteen.
Yrittäjänä voin hyvin pitkälle itse päättää
miten aikani käytän.
Vaikka itse siitä pystynkin päättämään,
ei lopputulema ole aina ihan mieluinen.

Nyt istun sunnuntai-iltana keittiömme pöydän ääressä,
syön juuri uunista tullutta sämpylää voinokareen ja
kylmän maidon kanssa ja naputtelen
juttua tänne Sallan Pajan blogiin.
Niin ja olen oikein onnellinen.
Ihana viikonloppu takana kera hyvien
ajankäyttöpäätösten :)
Tässä pikkuinen päiväkirjamainen otos viikonlopustani:

Lauantai oli täällä meillä lapsilla koulupäivä.
Samalla koulussa oli avoimet ovet.
Hetken mietin vaihtoehtoa jäädä kotiin siivoamaan,
mutta lähdin kuitenkin koko miesjoukkoni kanssa kouluun.
Olipa kiva kierrellä osittain remontista jo valmistunutta koulukeskustamme
ja ihastella varsinkin kädentaitoaineiden upeita uusia tiloja.
Perheemme kuopus oli varsin innoissaan
äidin ja iskän läsnäolosta ... no esikoinen nyt ei riemusta kiljunut :)

Koulupäivän jälkeen tehtiin pientä tehtäväjakoa kotona
ja saatiin huushollikin kuntoon oikein ikkunoiden pesua myöden.

Lauantai-iltana, siinä perheen kanssa pelaillessa, tein jo päätöksen:
sunnuntaiaamuna starttaan pajalle betonihommiin.
Onhan tässä nyt jo viikonloppua vietetty aikas epänormaalin paljon,
eli kokonainen vuorokausi.

Hidas sunnuntaiaamu herätti perheemme
ja aamiaisella innostuimme lukemaan yhdessä  Turun Sanomien kannesta Turun Päivän ohjelmistoa.

Minun päässäni naksahti jotain todella oudosti
ja tein pikaisen päätöksen lähteä joukon jatkoksi Turkuun.

Meidän valintojamme Turun Päivän tarjonnasta olivat
käsityöläismuseo, paloasema, apteekkimuseo ja Heikinpäivän markkinat...
niin ja yksi pokestoppi :)

 

 

Käsityöläismuseo on aina yhtä valloittava!
Tapahtumapäivän kunniaksi paikalla oli
myös useita käsityöläisiä tarinoineen ja
vastauksineen vaikka minkälaisiin kysymyksiin.

Paloasemalla oli hurja hulina ja vaahtosammuttimen kokoisia
tulevia palomiehiä riitti ihmettelemässä komeita autoja.

  

Apteekkimuseossa kävin kunnolla ensimmäistä kertaa.
Siellä olikin monenmoista lääkkeiden valimistukseen liittyvää.
Hämmentävintä oli tieto, miten vielä 1950- luvullakin
apteekeissa tehtiin paikan päällä esim pillereitä.

Rohtokasveja kuivumassa. Monta tuttua kasvia ihan uusien merkityksien kera :)

Turku-kierroksemme ja lounaan jälkeen
käänsin auton nokan vielä kohti pajaa.
Ihan huippua!
Ensin vietin ihanan vapaapäivän ja
vielä ehdin valuuhommiin pajalle!
Pimeys ehti saapumaan viimeisiä ämpärillisiä
valaessani Tulilehtien muotoon. Pientä jännitystä siis:

miltähän teokset huomenna päivän valossa näyttävät :)



Niin ja iltapalaksi sämpylöitä.
Taikinan juuren tein jääkaappiin maustumaan samassa,
kun laiteltiin ruokaa.
Nopeahan se sitten oli vain vaivata, leipoa, nostattaa ja paistaa 

muiden iltapuuhien lomassa.

Tervetuloa uusi viikko!
Toivottavasti se on sinullekin oikein loistava :)

terkuin
- Salla -

Koko viikonloppu ihan pihalla

Takana on upea kesäinen viikonloppu,
jolloin olisi ollut loistava myyntisää vaikka ja missä kivoissa tapahtumissa.
Minä kuitenkin päätin toisin
ja vietin viikonloppuni kotona,
ulkona, pihalla, puutarhassa.
Nautin aamusta iltaan mullassa möyrimisestä,
lapioimisesta ja kottikärryilemisestä.
Minulla oli siis harrastusviikonloppu!

Minä rakastan puutarhaa, kasveja ja kasvunihmeitä,
kaivamista ja kärräämistä niin, että hiki valuu silmille.
Niin ja työn lopputuloksia!
Koskaan ei tule valmista ja aina tulee uusia ideoita
ennen kuin vanhoja on toteutettu :)

Nyt päätin päästää sinut hiukan kurkkimaan
meidän puutarhaan.
Räpsin kuvia viikonlopun aikana hommistani.

Meillä on metsäinen tontti.
Sitä usein syytän,
vaikka syy voi olla tässä harrastelijassakin.
Mutta ainakin jostain syystä, istutukset kaipaavat
puutarhassamme noin viiden vuoden välein ns. totaalikäsittelyn.
Osa kasveista hiipuu lähes pois lannoituksesta huolimatta ja
toiset leviävät muidenkin yli.

Tässä on kuvassa juurikin noin viisi vuotta sitten perustettu istutusalue.
Tilanne oli vielä ennen tätä viikonloppua melkoisen lohduton :)

 


Keskellä valtavaksi kasvanut tuivio,
Lähes koko penkkiin levinnyt viiruhelppi ja vierekkäin kuolemaisillaan
olevat palavat rakkaudet ja särkyneet sydämet.

Ah, mikä loistava syy kaivaa kasvit tuiviota lukuunottamatta ylös!



Välillä tuumailutaukoa ja sitten penkkiin uutta jakoa
ja istutuspuuhiin.



Viiruhelppi sai oman alueensa kelottuneilla
tukin palasilla erotettuna.
Tuivio sai tilaa ympärilleen ja katteeksi harmaata sepeliä,
josta vihreä havu tulee kauniisti esille.
Takana antaa nyt vihreyttä kuunliljat ja
palavat rakkaudet, mikäli vielä elpyvät.

Vuosien varrella on puutarhassa tullut opittua monen monta juttua.
Vaikka siellä puuhaamisesta kovasti pidänkin,
pyrin jatkuvasti tekemään sen hoidosta mahdollisimman helppoa.
Aiemmin nurmikko rajautui meillä  lähes kokonaan
luonnonkiviin ym. jolloin kaikki reunat olivat trimmerillä leikattavia.
Nyt pyrin muuttamaan nurmen reunoja leikkurilla leikattaviksi.
Nyt tämäkin penkki on helppo kurvailla leikkurilla siistiksi!





Näitä järjen riemuvoittoja nimenomaan nurmikon leikkaamisen
kannalta meillä riittääkin.
Kun, nyt työkalut olivat esillä, niin samalla fiksasin
tämän terassin nurkkauksenkin pois ongelmakohtien listalta.





Eihän noita jaloangervoja taitaisi saada tähän aikaan vuodesta riepotella,
mutta minä nyt kuitenkin nappasin jakotaimia toisesta penkistä.
Anteeksi kaunokaiset!

Meidän etupihan iso penkki on ollut hävityksen kauhistus nyt kaksi kesää.
Ennen niin upea pikkutalvio, jota penkki oli pullollaan;
kuoli totaalisesti edellistalvena.
Tässä olen pohtinut mitä sille haluaisin tehdä ja
toisaalta tiesin homman olevan koko päivän juttu,
joten sopivaa hetkeäkään ei oikein ole ollut.

Tuosta järkyttävästä kuolinpesästä en tullut ottaneeksi kuvaa
ennen muodon muutosta, mutta näin jälkikäteen on sitä kyllä
kivampikin kuvata :)



Hopeahärkkiä revin oikein urakalla pois penkistä jo viikkoa aiemmin
oikein edes tietämättä mitähän tästä tulee.
Kaksi hyvin kasvanutta laakakatajaa saivat jäädä paikoilleen.
Korkeat, kesäisin todella upeasti kukkivat vanhat pionit olivat aiemmin noin
kolmasosassa tästä uudesta tilastaan.
Toivottavasti eivät pahasti tästä muutoksesta suuttuneet.
Nämä pionit ovat peruja appiukkoni isoäidin puutarhasta ja
olisi kyllä ihanaa joskus antaa niistä jakotaimia
vaikka omien poikiemme pihoihin.



Kaikki puutarhamme vanhat risulinnut olivatkin jo entisiä.
Onneksi tämän vuoden Sallan Pajan "sadosta" oli vielä pari jäljellä,
että sain omaankin puutarhaan :)



Havuille rajasin tähänkin penkkiin sepelikatealueen.
Rajaukset tein varastosta löytyneellä sokkelikaistalla.
Aika näyttää, miten tässä toimii, mutta ainakin nyt näyttää hyvältä.

Keväästä asti, pitkin kesää,
pienen pieninä hetkinä olen puuhaillut uutta istutusaluetta
lipputangon vierelle varsinaisella nyhjää tyhjästä meiningillä.

Tämä on ensi askel kohti isoa tavoitetta.
Meitä suuresti harmittaa, että marjapensaiden ja omenapuiden
väleissä on oikein rehevä nurmi, jota on vaikea leikata.
Tavoite olisi muuttaa koko tuo isohko alue kuorike / istutusalueeksi.
Työ on kuitenkin iso, joten palanen kerrallaan :)

Tänä keväänä aloitin hommaa.
Tähän penkkiin olen kaikki kasvit siirtänyt ja jakanut muista penkeistä.
Mullat otin keväällä kompostista ja
 pikkuinen kuorikekasakin löytyi jemmasta.
Lobeliat ja samettikukat kasvatin keväällä siemenistä ja
vanha puinen saavikin löytyi varastosta.
Kiviä meidän tontilla on ehtymättömästi...
kaikille en taida koskaan keksiä käyttöä :)

Pajalla, muiden töiden ohessa valoin
ison astinlaatan lipunnostajalle.
Vielä, kun muistaisimme liputtaa muulloinkin kuin juhannuksena,
itsenäisyyspäivänä ja perheen omissa juhlissa :)

Onpa jännää ensi keväänä katsoa, kuinka nämä kasvit
selviytyvät talvesta. Useimmat olivat lähes kuolleita tänä keväänä tähän
penkkiin niitä siirtäessäni.
Nuo jaloangervotkaan eivät ole kukkineen enää ainakaan kolmeen vuoteen
Kompostimulta on saanut ihmeitä aikaan!

Hiukan jäivät tämän puutarhurin muutoshommat vielä kesken,
kun ilta alkoi hämärtymään ja nainen väsymään.
Pitänee huomenna olla pajalla oikein ahkera...

jos vaikka saisi itsensä kanssa neuvoteltua
iltavapaan vielä puutarhahommia varten :)

Minulla oli ihana viikonloppu kädet ja jalat mullassa.
Kaiken lisäksi on upeaa, kun saa ihailla aikaansaannoksiaan ohimennen
niinäkin päivinä, jolloin ei todellakaan ehdi kotona kuin nukkumaan.

Tämä on varmaan sitä yrittäjän vapautta!

Loistavaa, puuhakasta ja aikaansaavaa
alkavaa viikkoa sinulle toivottaen
- Salla -

Tulilehti pitää kädet betonissa :)

Vaatimattomuus on kuulemma kaunista.
Siitä huolimatta kerron nyt yhden totuuden:
yrittäjänä on kyllä mieletön fiilis, kun kauppa käy!

Tänään kävin täydentämässä
Paimion Kukkapalvelun Sallan Pajan osastoa,
joka olikin lähes häpeällisen tyhjillään.
Mieheni aamupäivä sujui kesäloman kunniaksi
 lapiomiehenä betonihommissa ja
iltapäivällä hän toimitti lisää tavaraa Lietoon, Mielikuvat-liikkeeseen

Ai, mikäkö nyt niin myy?
Betoni!
Niin tai siitä valmistetut Tulilehdet.

Siinä jossain välissä vielä tämän päivän aikana,
käväisi pajalla ihana pariskunta ja latasi auton peräkontin
TÄYTEEN tulilehtiä :)



Tänään näitä upeita ulkotulialusia valettiin taas iso satsi lisää ja
viimeisteltiin toinen mokoma.

Tulilehden juju on siinä,
että sen päällä voi polttaa roihuja vaikkapa
terassilla, portailla, laiturilla tai nurmikolla.
Roihu on betonipalikan päällä, jolloin esim. terassi ei kuumene

ja syvennyksestä johtuen ei tuulikaan pääse viemään tulta karkuteille.

Minä niin rakastuin tähän tuotteeseen heti,
kun sen keksin, kolmisen vuotta sitten <3

Nyt näitä komeilee jo useammassa sadassa
puutarhassa ja mökkilaiturilla.

Tällä hetkellä näitä on saatavilla
suoraan pajalta,
Mielikuvista, Liedosta,
Paimion Kukkapalvelusta,
Kyläpuodista Paimiosta ja
vielä tämän viikon Yläneen kotiseutumuseolta
Helyja ja Heinäseipäitä myyntinäyttelystä.
Niin ja tietysti aina tapahtumista, joissa Sallan Paja mukana.

Tässä muutamia räpsyjä tämän päivän käynniltäni
Paimion Kukkapalvelussa.
Ihana liike, vai mitä!



 

Erittäin kiitollisena ihanille asiakkailleni jatkan
käsieni työskentelyä kurassa!

Tunnelmallisia loppukesän pimeneviä iltoja sinulle toivotellen

- Salla -

Ajanhallintaa ja ajan kanssa taiteilua

Voiko täyteen kalenteriin laittaa lisää merkintöjä?
Voi.
Onko oikeasti mahdottomia aikatauluja?
Ei.
Ottaisitko uuden tehtävän vastaan, jos sinua kysyttäisiin?
Tietysti.
Elätkö täysillä joka päivä?
Aivan varmasti.
Joudutko luopumaan jostain tärkeästä usein?
En.

Kenen kanssa keskustelet?
No, ihan itseni kanssa :)

Kyllä, ehdin ainakin silloin tällöin hoitaa puutarhaa ja kiireisimpinä hetkinä se hoitaa minua.

Uskon vahvasti ihmisen ehtivän tekemään kaiken minkä tahtoo.
Siis, minkä hän ihan todella haluaa.
Tähän ei lasketa sellaisia "ihan kiva ois"-juttuja,
vaan ne asiat, jotka ovat tärkeitä ihan oikeasti.

Aina tuo ehtiminen ei ole ihan yksinkertaista,
vaan se vaatii hetkiin tarttumista, usein pitkiä päiviä,
ihania ja rakkaita ihmisiä ympärillä ja
paljon päättäväisyyttä ja sisua.

Usein eteenpäin katsoessa siellä tuntuu olevan
niitä melkein mahdottomanoloisia yhtälöitä.
Silloin on huojentavaa katsoa hetki taakse ja
miettiä mitä kaikkea on tehnyt esimerkiksi viimeisen puolen vuoden aikana.

Kyllä,
paljon ehtii tekemään asioita!

Kyllä, ehdin tekemään käsitöitä myös omaan pihaan ja itselleni. En paljon, mutta kuitenkin.

Joitain viikkoja sitten minä vastasin "kyllä" uuteen tehtävään.
Aloitan heinäkuun alussa HomCarella Turun alueen myyntipiirijohtajana.
Niin ja tämä tulee elämäni palettiin kaiken entisen lisäksi.

Tehtävän suhteen olen jo tehnyt
pitkän listan suunnitelmia ja tavoitteita syksylle.
Lähden avoimin mielin kohti uutta!

Kyllä, ehdin perheen mukaan reissuihin ja löydämme toisinaan upeita paikkoja luonnosta.

Minulta on moni jo kysynyt Sallan Pajan kohtalosta ja
pajailtojen jatkumisesta.
Ne jatkavat omaa elämäänsä, tietysti!
Pajalta löytyy jo nyt sulassa sovussa myös
HomCaren tuotteita ja on
pajalla pidetty jo parit tuote-esittelytkin.
Siinä pääseekin kotikutsuemäntä helpommalla kuin koskaan:
kutsuu vain vieraat pajalle ja tulee itsekin paikalle kuin yhtenä vieraana.
Minä hoidan paikan järjestelyt
ja leipasen kahvipöytään herkkuja.

Kyllä, ehdin joinain kesinä leireilemään partioleirillä kokonaisen viikon, useimmiten kauhan varressa. 

Lisää HomCaren kotikutsuista Sallan Pajalla voit lukea
kotisivuiltani.
Olen tehnyt facebookiin oman sivun myös HomCare-työlleni.
Enemmän sivu on ehkä kuitenkin kurkistusta
meidän perheen  siivouspäiviin ja
mahtavien tuotteiden saloihin.
Tervetuloa seuraamaan uutta sivuani.

Kyllä, joskus myös ihan vain olen ... en oikein osaa kokonaisia päiviä, mutta hetkiä kuitenkin :)
Varma olemisen hetki on joka kesä rakkaiden kummieni mökillä, maailmani kauneimmassa mökkirannassa.

Vauhtia ja meininkiä on täällä siis jatkossakin.
Koitan silloin tällöin ehtiä myös tänne blogiin
päivittelemään ajatuksiani ja touhujani.
Kirjoittaminen on ihanaa,
mutta ei vain ole minulle
SE juttu, joka ajaisi monen muun ohitse :)
Kirjoittaminen on kivaa,
sille sopivissa ajan koloissa.

Ihanaa juhannusta toivotellen sinulle lukijani!

- Salla -

Upea uutuus tulossa, Huopalaari moneen käyttöön

Kevät ja valo.
Mahdollisuus kasvulle,
jopa yrteille kauniisti istutettuina keittiön ikkunalla.
Kevätsiivousta ja tavaroille uudet, paremmat paikat.
Jotain uutta ja tyylikästä kotiin.
Pääsiäinen on kohta ja aikaa tavata ystäviä,
on aika hankkia jotain pientä kivaa tuliaista.

Pajalla on nyt valmistunut uutuus-tuote juuri näihin tarpeisiin.
Kierrätyspulloista valmistetusta huovasta
on muokkaantunut upea uusi, Huopalaari!
Materiaali on Pajalla ollut jo kauan käytössä ja
viime syksynä postasin siitä tänne blogiinkin juttua.

Huopalaari on juuri sellainen mihin Sallan Pajan tuotteissa pyritään:
käytännöllinen
ekologinen
monikäyttöinen
yksinkertaisen kaunis

Huopalaari on tukeva, mutta pehmeä.
Se pysyy napakasti pystyssä,
mutta sen saa myös taitettua pieneen tilaan kaappiin, jos sitä ei juuri tarvitse.
Tuotteen mitat suunnitellaan Pajalla niin,
ettei materiaalihukkaa juurikaan synny.
Ja materiaali on ihan huikea:
en lakkaa ihmettelemästä kuinka kierrätyspulloista
saadaan näin mahtavaa huopaa aikaiseksi :)

Huopalaarin korkeus on 17 cm ilman taitetta.
Reunaa voi taittaa sisään tai ulospäin.

Näin Huopalaarin ilme muuttuu ja
sen saa muokattua käyttöön sopivan korkuiseksi.
Korkeana se sopii esimerkiksi ruukunsuojaksi, sormikaskipoksi, kynäpurkiksi jne.
Matalana vaikkapa avainkoriksi,
konvehtivadiksi tai pienten taravoiden jemmaksi.



Ihan ensimmäisenä myyntiin tulee pieni Huopalaari,
pohjan halkaisija on 16 cm ja korkeus 17 cm.
Väreinä ovat musta ja valkoinen.
Mutta toki sitä piti jo isompaakin kokoa suunnitella.
Isompi Huopalaari tulee valmistumaan paksummasta materiaalista, jolloin
se on erittäin tukeva koostaan huolimatta.
Tällä hetkellä Pajan varastossa on paksumpaa
huopaa vain valkoisena.



Ensimmäisissä kokeiluissa isommasta Huopalaarista on
reunan korkeus samainen 17 cm. Reunan voi tässäkin taittaa sisään tai ulos.
Sisään taitettuna Huopalaarista saa vaikka laakean hedelmävadin.
 Kuvassa olevan Huopalaarin halkaisija on 27 cm.

Ilman reunan taittamista isoon Huopalaariin
saa säilöttyä isonkin määrän vaikkapa Akuja.
Ja todella, Huopalaari on niin tukeva, että ei kaadu painavassakaan lastissa!

Ihan kohta ensimmäiset Huopalaarit hyppäävät
tilattavaksi myös Sallan Pajan verkkopuotiin.
Nyt jo voin paljastaa sinulle tämän huikean
uutuus-tuotteen hinnan:
Pieni Huopalaari on 7,50 € / kpl.

Kaiken lisäksi sinulla on loistava mahdollisuus saada itsellesi
kaksi Huopalaaria ihan ilmaiseksi!
Kerro vain kommentoimalla tähän postaukseen tai
Sallan Pajan facebookissa
Minkä kokoinen Huopalaari olisi sinun tarpeisiisi paras tai
mihin tarkoitukseen sinä Huopalaareja käyttäisit?

Arvonta suoritetaan sunnuntaina 20.3.2016 klo 20.
Tämä on Sallan Pajan ihan oma arvonta, eikä tähän liity muita tahoja.

Kiitos kommentistasi jo etukäteen ja onnea arvontaan!

Ihanan aurinkoista kevätpäivää
 sinulle toivotellen
- Salla -

Millainen olisi täydellinen leipäkori

Täydellinen on kummallinen sana.
Mikään ei oikeasti voi olla sellainen,
en halua uskoa kenenkään ihmisenkään tahtovan olla oikeasti sellainen.

Siihen kuitenkin todella monessa asiassa tässä maailmassa pyritään.
Toisinaan vitsillä ja toisinaan ihan tosissaan.
No, Sallan Pajalla toki pyritään myös todella hyvään laatuun,
loistaviin innovaatioihin ja silmiä hivelevän kauniisiin tuotteisiin.
Täydellinen-sanaa käytän toisinaan myös itse,
vaikka todellisuudessa mielestäni aina on mahdollisuus vielä parempaan.

Lähes varmasti täydellisiä itse leivottuja sämpylöitä!

Viime viikolla Sallan Pajan facessa KLIK
kyselin täydellisen leipäkorin ominaisuuksien perään.
Haaveissani on kehittää leipäkori,
joka olisi mahdollisimman hyvä tehtävässään.
Oman perheeni käytössä tärkeitä ominaisuuksia leipäkorilla
olisivat lämmöneristävyys, konepestävyys ja
tarvittaessa mahdollisuus taitella se pieneen tilaan.

Facebookissa Sallan Pajaa seuraavilta ihmisiltä sain
huikeita ajatuksia siitä millainen olisi heidän
täydellinen leipökorinsa.





Näistä haaveista piirtelin perinteistä
ajatuskarttaa keskiössä Unelmien Leipäkori.

Sellaista koria taitaa olla mahdoton toteuttaa,
jossa olisi kaikkien toiveet toteutettuna.
Monen monta ajatusta ajatuskartasta kuitenkin herää
ja luonnollisesti näistä on apua suunnittelutyössäni.

Voi kunpa pystyisin toteuttamaan tuon "Taikuus"-osion!
Eipä sen jälkeen varmasti tarvittaisikaan muuta kuin valtava
tuotantolaitos valmistamaan leipäkoreja joka maailman kolkkaan :) 

Fiilis ja lämpö, jonka leivinuuni antaa on kyllä ihan täydellistä.

Puuttuuko kartasta mielestäsi jokin aivan olennainen
tai sitten ihan vaan "kiva olisi"-ominaisuus?
Kerrothan minulle kommentissa tai vaikka sähköpostilla ideasi.

Tämä tuotekehittely on vasta aluillaan ja
suurten taiteilijoiden tavoin, en voi julkaisupäivää tietää :)
Lopputuote ei ole lainkaan vielä selvillä omallakaan verkkokalvolla.
Ihan mitä vain voi vielä tapahtua!

Talvinen maisema voi olla kyllä todella täydellinen.

Ennen täydellistä leipäkoria pitänee nauttia
täydellisistä itse leivotuista sämpylöistä,
leivinuunin lämmöstä ja talvisista maisemista.

Nautithan sinäkin elämän pienistä rosoista ja täydellisyyksistä!

- Salla -

Uusi työkaveri Pajalla

Suku voi olla ihan paras!

Hiukan ennen joulua äitini serkku soitti minulle.
Hänelle oli tullut mieleen kysyä ennen kaatopaikkareissua:
Tahtoisinko hänen teollisuusompelukoneen?

Että halusinko?!!
Useamman vuoden olin haaveillut nopeasta ja vahvasta kaverista,
mutta haaveeksi oli aina vain hankinta jäänyt.

Voisiko pitkä haavailu tuottaa tuloksen,
että nyt minulle tarjoillaan moista laitetta ihan vain noutamisen vaivalla?
Kyllä vain!
Hakureissulla sain vielä sellaiseen
"äitimäiseen saarnatyyliin" kuulla kunniani:
"Muistakin, että et sitten yhtään ole kiitollisuudenvelassa.
Ja, kun jatkossakin sinulta jotain ostan,
pyydät täyden hinnan... ei mitään alennuksia!"

Ihana sukulaistäti tuo äitini serkku!

Tässä hän kotiutuu pajallani. Ikää ei ole tiedossa, mutta yksi on varmaa:
nyt on Sallan Pajalla todella kokenut kaveri hommissa :)


Tositoimin ei vielä hänen kanssa olla päästy,
mutta testiajot vedeltiin moninkertaisista farkkutilkuista heti,
kun sähkömiessetä sai kytkettyä voimavirtaa vierelle.

Koneen työvalo on kyllä ihan ykkönen!
Hiukan ehkä kaipaan lisävalaistusta työntekoon ja
pitänee pöytään kiinnittää modernimpaa valaisinta lisäksi. 



Pöydän jalat ovat vankkaa suomalaista tekoa!
Kestää kauemmin kuin minä.
Toivottavasti yhteistyömme myös koneen kanssa on pitkäikäinen.

Kaverikuva uuden ystävyyden kunniaksi!


Työviikko starttaa täällä siis hyvin innostuneissa tunnelmissa.
Iloa ja intoa myös sinun viikkoosi!

- Salla -